V I L L E    P E K K A L A

Itsenäisyyspäivän puhe

Kiuruveden hautausmaan sankariristillä 6.12.2008

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat, arvon juhlaväki --

Tasan 91 vuotta sitten eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen, ja saman vuoden viimeisenä päivänä Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden. Siitä alkaen olemme todella olleet suomalaisia – ruotsalaisia kun emme ole ja venäläisiksi emme halunneet tulla.

Me muistamme tänään niitä, joiden selkänahasta on otettu vapautemme hinta. Niitä miehiä ja naisia, jotka ovat rakentaneet ja puolustaneet tätä maata. Toiset kaatuivat taistelussa, toiset kaskipelloille – mutta kaikki lähtivät saappaat jalassa. Saimme Suomen heiltä lahjaksi. Olemme paljon vartijoina.

On etuoikeus syntyä maahan, jossa meillä on sanan-, uskonnon- ja mielipiteenvapaus. Saamme opiskella ja tehdä haluamaamme työtä. Meillä on puhdasta vettä ja terveydenhuolto. Maailmalla nämä ovat harvoille itsestäänselvyyksiä.

Monet pelkäävät huomisen tuomia muutoksia. Historia on osoittanut, että siellä, missä kansanvalta hallitsee, ei tartuta aseisiin. Euroopan yhdentyminen ei uhkaa itsenäisyyttämme, vaan se luo mantereellemme vakautta. Rauha vaatii yhtä paljon ponnisteluja kuin sota. Kaikki päätökset eivät voi olla mieluisia, ja jostain on aina luovuttava.

Suomalaisuus on paljon muuta kuin kieli, raha tai ihonväri. Valtion rajatkaan eivät sitä jarruta. On kyse arvoista, joita maassamme vaalitaan: rehellinen työ, nöyryys ja kanssaihmisen kunnioitus. Joka ne omaksuu, on perin juurin suomalainen.

Tämä maa, isänmaamme, on selvinnyt kolmesta sodasta ja suurvaltojen paineesta. Olemme kestäneet lamat ja nousukaudet, puutteen ja vaurauden. Suomalaisuus on idea, joka elää ja voi hyvin niin kauan kuin sitä ajatellaan. Ihmisen voi tappaa – ideoita ei koskaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!