In EnglishSivuhuomautuksena: käsitteen ”maahanmuuttokriittinen” retoriikasta voisi kirjoittaa 1000-sivuisen kirjan, enkä siksi puutu siihen tässä sen tarkemmin. Siinä olisi varmasti ajankohtainen graduaihe jollekin innokkaalle, näin vinkkinä. Konsulttipalkkioksi hyväksyn tuopillisen Vihreässä Haltijattaressa.
Veikko Vennamo oli asutusasiainosaston päällikkönä vastuussa satojen tuhansien sotien jälkeisten evakkojen uudelleenasuttamisesta muualle Suomeen. Maahankintalain perusteella Vennamon asutusasiainosasto jakoi olemassaolevista maatiloista maata kotinsa menettäneelle siirtoväelle. Vennamon johtama Suomen Pientalonpoikien Puolue oli myöhemmin valmis ajamaan näin syntyneiden tuhansien pientilallisten asiaa pahaa valtiovaltaa ja ahneita porvareita vastaan. Isoäitini, joka on Karjalan evakko, piti ja pitää edelleen Vennamoa toisena vain Jeesukselle: näille kahdelle herrasmiehelle hän oli kaikkensa velkaa, he olivat hänen kaksi messiastaan. Kekkosen nimen kuullessaan hän tapasi sylkäistä olkansa yli, nykyään hänen niskansa ei enää anna siihen periksi. Suo, kuokka, Jussi – ja tuhansittain ärräpäitä. Vastapuoli kaikessa pahuudessaan halusi näännyttää karjalaiset kivisille pelloille, mutta onneksi Vennamo varjeli heitä.
Nyt, kun Suomeen on liki 100 vuoden homogeenisyyden jälkeen alkanut muuttaa tasaiseen tahtiin ulkomaalaisia, on uhkakuva muuttunut. ”Pientalonpojat” asuvat kerrostalokaksioissa harmaantuneissa betonilähiöissä, kääntelevät kiinalaista pizzaa ja laittavat tosi-tv:n pyörimään. Tätä idylliä uhkaava, kirjaimellisesti ”musta”, pilvi vie mennessään muistotkin suolle raivatuista pelloista ja talvisodan tuhotuista moteista. Suomalaista elämäntapaa uhkaa kontakti vieraisiin ihmisiin, kulttuureihin ja uskontoihin; ”Karjala takaisin vaikka pullo kerrallaan” - mentaliteetti on asetettu valtavirrassa kyseenalaiseksi. Näille tyhjän päälle pudonneille ihmisille Jussi Halla-aho on uusi Vennamo eli moderni Jeesus. Hän on lupausten täyttäjä ja pienen, valkoisen, ihmisen pelastaja. Vihervasemmistolaisia, tummaihoisia ja muita isänmaan vihollisia nähdessään maahanmuuttokriitikoiksi nimetyt pienet ihmiset sylkäisevät olkansa yli tai, mieluummin, päin heidän kasvojaan. Populismi itsessään ei ole muuttunut miksikään, vain sen kohdeyleisö ja uhkakuvat. Helpot ja yksinkertaiset vastaukset ovat edelleen muodissa.
Useimmiten Halla-aho perustelee kantansa ja käyttää lähdeviitteitä. Hän valikoi tarkkaan faktat, joita käyttää, mutta ei kuitenkaan vääristele valitsemiaan tunnuslukuja. Hänen kasvava kannattajakuntansa asettaa aseman säilyttämisen ja uran jatkuvuuden kannalta mielenkiintoisen haasteen. Halla-ahon teksteistä huokuu tasapainottelu ennakkoluulottoman keskustelun ja muukalaisvastaisen propagoinnin välillä. Säilyttääkseen uskottavuutensa hän ei voi kaikin tavoin mielistellä kannattajakuntaansa pesiytyneitä äärinationalisteja ja rotukiihkoilijoita, mutta mikäli hän irtautuu liian selväsanaisesti maahanmuuttovastaisuudesta ajautuu hän kohti mitättömyyttä: hänestä tulisi keskustelija, joka ei kiihota kenenkään mieltä ja painuisi unholaan. Hänen ei kannata kirjoittaa ylisuvaitsevaisuuden äärimmäisyyksiin menemisestä ja pilkan omaan nilkkaan osumisesta, vaan ennemmin toivoa ääneen, että vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä tulisivat raiskatuiksi (Scripta, 20.12.2006). Jälkimmäinen toi Halla-aholle yhden hänen ensimmäisistä ”viisitoistaminuuttisistaan”, aiempi olisi jäänyt keskivertoblogikirjoittajan turinaksi, jonka olisi tullut lukemaan alle 50 ihmistä.
”Sorrettu Karjalan heimo” kärsii tänä päivänä kasvissyönnin, feminismin ja seksuaalisen vapauden ikeen alla. Joku nainen jossain on joskus kokenut ulkomaalaisen intiimillä tavalla eksoottiseksi, kaikenmaailman homot saavat kulkea ilman kivittämisen pelkoa kaduilla, kierrättää tulisi ja ympäristöä pitäisi suojella – koulujen joulujuhlissakin joku voi pahoittaa mielensä uskonnon tuputtamisesta valtionlaitoksessa! Rehellisen konservatiivisesta, kouluttamattomasta ja jääkiekkoon mieltyneestä valkoisesta heteromiehestä, vakiintuneena lyhenteenä VHM, on tullut se uhanalainen ja suojeltava otus. Muslimit ja muunväriset yrittävät saartaa ja näännyttää kantaväestön betonilähiöihin. Mutta olihan maanhankintalaissakin pykälä, joka esti evakkojen asuttamisen ruotsinkielisille seuduille. Bättre folk ei halunnut Karjalan sosiaalipummien pystyttävän rintamamiestalojaan kartanoiden maille. Somaleja tai kurdejakaan ei haluta paremmille seuduille, oikeastaan minnekään, muutoinhan kaupungit gettoutuvat ja työpaikat häviävät. Siinä missä karjalan evakot kuuntelivat ryssittelyä, saavat maahanmuuttajat kuunnella neekeriherjaa. Analogioita voidaan rakentaa mistä ja miten vain, kansallistunne tai suomalaisen kulttuurin pyhyys ovat ihan yhtä keinotekoisia konstruktioita.
Maahanmuuttoon niin sanotusti kriittisesti suhtautuvista yhä suurempi osa koostuu avoimesti rasistisista äärioikeistolaisista: jopa siihen pisteeseen, että ”maahanmuuttokriittiseksi roturealistiksi” julistautuvasta pilottitakkiin pukeutuneesta skinheadista on tullut jo yleinen vitsi. Keskustelun konkretisointi maahanmuuttopolitiikan puutteiden korjaamiseen tai edes keskustelun sävyn vaihtaminen pilkkaavasta yhteistyöhaluiseksi ei ole Halla-ahon intresseissä. Hän on poliittinen surffaaja, ja aallot ovat korkeimmat siellä, missä konflikti on jyrkin ja räiskyvin. Halla-ahon kutsuminen rasistiksi tai maahanmuuttovastaiseksi on asioiden rajua yksinkertaistamista. Hän on äärimmäisen valveutunut poliittinen toimija ja kärkäs omien etujensa valvoja. Ksenofoobikoista ja nationalisteista hän on löytänyt kannattajakunnan, joka on nyt 2010-luvulla kypsää korjattavaksi. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini ymmärtää myös gallupien päälle, eikä ole nähnyt tarpeelliseksi ryhtyä ajamaan äänestäjiä pois. Hänkin on kaukaa viisas ja ymmärtää, ettei perussuomalaisten kannatus voi rakentua pelkästään hänen oman karismansa varaan. Nähtäväksi jää tekevätkö perussuomalaiset vuoden 2011 vaaleissa ”SMP:eet” ja ponkaisevat hallitukseen. Sen jälkeen kaikki kyllä osaavat ennustaa, mitä tapahtuu – oppositiosta kun on aina niin kovin helppo huudella. Ja kansa on kovin nopea unohtamaan.
|